Hyvät ystävät, arvoisat suomalaiset,

On ilo olla kanssanne tänään täällä Musiikkitalolla – eduskuntatalon, keskustakirjasto Oodin, kansalaistorin ja Kansallismuseon tuntumassa.

Demokratiassa vaalit ovat vapauden hetki. On vapaus tuoda esiin mielipiteitä. Vapaus tehdä ehdotuksia kansakunnan tulevaisuudesta. Vapaus osallistua keskusteluun.

Me ehdokkaat asetamme näkemyksemme, kokemuksemme ja elämänasenteemme suomalaisten punnittavaksi.

Vapaat vaalit ovat etuoikeus, jonka arvon me suomalaiset olemme ymmärtäneet koko Suomen itsenäisen historian ajan. Tämän päivän maailmassa oikeus tehdä valintoja on entistä suurempi etuoikeus.

Kära vänner, bästa finländare!

Jag är glad att vara tillsammans med er alla här på Musikhuset idag  –  inte långt från riksdagshuset, centrumbiblioteket Ode, Medborgartorget och Nationalmuseet.

I en demokrati är valtider en tid med betoning på frihet. Det är fritt fram att föra fram åsikter. Fritt fram att komma med förslag om nationens framtid. Fritt fram att delta i debatter.

Vi som kandiderar i presidentvalet lägger fram våra synpunkter, våra erfarenheter och vår livshållning till allas påseende och begrundan.

Fria val är ett privilegium vars värde vi finländare mycket väl har insett under hela vår tid som självständig nation. Och i dagens värld har rätten att själv kunna välja fritt blivit ett allt större privilegium.

Hyvät ystävät,

Tie tänne Musiikkitalolle on kulkenut monen kesätapahtuman, kuntakeskuksen, kansalaistorin ja bensa-aseman kautta. Kannattajakortteja on kerätty Pelkosenniemen torilla ja Pellon SEO:lla, Kiipulan elojuhlissa ja Röölän sadonkorjuumarkkinoilla, Turun kauppahallissa ja Hakaniemen markkinoilla – sadoissa eri pisteissä ympäri maata.

Lukematon määrä vapaaehtoistyön tunteja on käytetty tuleviin presidentinvaaleihin jo nyt. Haluan sydämestäni kiittää jokaista kannattajakortin kerääjää ja sen täyttäjää – teitä kaikkia täällä. Omalla vapaaehtoistyöllänne ja aktiivisuudellanne olette saaneet kansanvallan taas kerran toimimaan maailmassa, jossa toimiva demokratia ei ole sääntö vaan poikkeus. Suurkiitos työstänne. Tasavalta on puhunut.

Hyvät ystävät,

Elämme suuren murroksen aikaa. Emme ole enää Euroopassakaan samassa turvallisuusjärjestyksessä, johon kylmän sodan päätyttyä totuimme. Olemme astumassa uuteen maailmanjärjestykseen, jonka elementit tulevat näkyvämmiksi vasta sodan sumun hälvetessä.

Selvää on, että seuraavien vuosien aikana presidentin keskeinen tehtävä ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajana on entistä tärkeämpi. Suomalaisilla on oikeus odottaa presidentiltään selkeää ja varmaa johtajuutta ulkopolitiikassa. Sota Euroopassa on myös Suomen turvallisuutta syvästi koskeva asia.

Vaalikampanjoiden käynnistyessä pohditaan, millaiset presidentinvaalit Suomi ensi vuoden alussa saa. Olen tulevasta levollisella mielellä. Ehdokaskaartissa on kykyä analysoida geopoliittista murrosta. On kokemusta hallitusvastuusta koronakriisin ja Venäjän hyökkäyssodan aikana. On osaamista huoltovarmuudesta. Näkemystä Euroopan Unionin kehityksestä. Osaamista Ukrainan historiasta ja kulttuurista.

Tätä kaikkea tullaan tarvitsemaan. Oma kokemukseni aikaisemmista presidentinvaaleista on, että myös ehdokkaat tulevat oppimaan paljon toisiltaan. Presidentinvaalien keskustelu on koko kansakunnalle tärkeää – siinä määritellään Suomen uutta suuntaa, kansakunnan kykyä elää muutoksen virrassa ja uusiutua niin, että turvallisuutemme kaiken aikaa säilyy.

Hyvät ystävät,

Ulkoministerinä sain olla mukana vaikuttamassa niinä ratkaisevina hetkinä, jolloin kansakunnalta kysyttiin niin paineensietokykyä kuin yhtenäisyyttä – Nato-jäsenyyshakemukseemme keväällä 2022. Kun tiistaina 17. toukokuuta 2022 eduskunnan äänestystaululle pamahtivat lukemat JAA 188, EI 8, POISSA 3, oli Nato-jäsenyytemme sinetöity. Tuon päätöksen takana oli valtava määrä tapaamisia, keskusteluja, informaation jakamista, valiokuntien ja eduskuntaryhmien keskusteluja – ja kohtaamisia kansalaisten kanssa. Keskustelun kautta vaikeana hetkenä saavutettiin laaja yksimielisyys.

Demokratia koostuu erilaisista ajatuksista ja näkemyksistä, ja ne ovat tervetulleita. Erimielisyyksiä ei pidä pelätä – mutta on syytä pelätä Suomea, jossa ei löydetä keinoja käsitellä erimielisyyksiä, käännytään sisäänpäin, jörötetään, tölvitään, kiusataan tai vihapuhutaan. Tarvitsemme keinoja kohtaamiseen, kuunteluun, keskusteluun.

Jotta voimme tehdä yhdessä parhaat ratkaisut myös turvallisuutemme osalta, on osattava istua yhteiseen pöytään, osattava kuunnella ja kohdata kanssaihmiset aidosti.

Hyvät ystävät,

Suomen seuraava tasavallan presidentti aloittaa virkakautensa valitsemistaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä – kahden vaalikierroksen jälkeen 1.3.2024. Aloittavan presidentin työpöytä ei ole tyhjä.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko sekä puolustuspoliittinen selonteko Nato-Suomen olosuhteissa yhteistoiminnassa valtioneuvoston ja eduskunnan kanssa vaativat huomiota.

Naton puolustussuunnittelu ja tuleva esikuntarakenne sekä osallistumisemme yhteisiin Nato-toimintoihin vaativat Suomen kannanottoja.

Yhdysvaltain kanssa on meneillään neuvottelut uudesta puolustusyhteistyösopimuksesta, DCA:sta.

Puolustus- ja turvallisuusyhteistyön syventäminen Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa sekä kahdenväliset suhteet keskeisten eurooppalaisten liittolaisten kanssa.

EU:n kehittäminen yhä vahvemmaksi ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi sekä geopoliittiseksi toimijaksi.

Suomi on ETYJ:n puheenjohtajamaa 2025 – 50 vuotta Helsingin päätösasiakirjan jälkeen. Euroopan turvallisuuden takaamiseksi tarvitaan nyt uutta ajattelua.

Edellinen yrityksemme päästä YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi tunnetusti kariutui. Meille ja ajatuksillemme YK:n uudistamisesta on tärkeä näytön paikka 2028, kun äänestetään jäsenistä vuosille 2029-2030. Suomi on taas ehdolla.

Sääntöpohjainen maailma on aina myös Suomen etu.

Ja ennenkaikkea: meidän on tuettava Ukrainaa Venäjän hyökkäyssotaa vastaan, ja samaan aikaan etsittävä kestävää, Ukrainan oikeudet turvaavaa rauhaa jolla Venäjän aggressio pysäytetään.

Jo tämä työlista osoittaa, että kyse ei ole harjoittelutehtävästä. Uuden presidentin vaativa työ alkaa jo ensimmäisestä työpäivästä.

Hyvät ystävät,

Jotkut Suomessa näyttävät ajattelevan, että Naton jäsenyyden myötä maantieteemmekin voisi unohtaa. Näin ei kuitenkaan ole. Kun ulkoministerinä osallistuin Venäjän hyökkäyssodan jälkeen niin EU:n kuin Naton ulkoministerikokouksiin, meitä kuultiin aivan erityisen tarkasti kaikissa naapurimaatamme Venäjää koskevissa arvioissa. Olemme asemassa, jolloin tietomme ja ajattelumme vaikuttaa sekä Naton että EU:n Venäjää koskevaan päätöksentekoon.

Meillä on nyt ja tulevaisuudessa 1340 kilometrin yhteinen raja Venäjän kanssa. Se raja ei tule poistumaan, ja sikäli kuin se meistä riippuu, tuo raja tulee pysymään rauhallisena myös tulevaisuudessa. Puolet Naton ja Venäjän yhteistä rajaa kulkee Suomessa.

Kun liityimme Euroopan Unionin jäseneksi vuonna 1995, teimme myös turvallisuuspoliittisen ratkaisun. Olemme olleet yksi niistä jäsenmaista, joka on pyrkinyt kehittämään EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa systemaattisesti.

Vasta Venäjän helmikuussa 2022 alkanut hyökkäys Ukrainaa vastaan herätti myös EU:n – päätimme yhteisistä sanktioista ja käytimme Euroopan rauhanrahastoa aseellisen avun toimittamiseen Ukrainalle. EU on ottamassa tärkeän roolin myös Ukrainan jälleenrakennuksessa. Tällaisesta EU:sta voi perustellusti olla ylpeä. Mutta sen vauhti ei saa hidastua eikä yhtenäisyys saa rakoilla. EU:n terästäytyminen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on myös Suomen vastuulla.

Naton jäsenenä olemme sitoutuneet Naton 360 asteen politiikkaan – meidän rauhaamme kuuluvat niin Naton itäinen rintama, Mustan meren ja Välimeren turvallisuus, transatlanttiset suhteet kuin arktiset kysymyksetkin. Oman itärajamme pituus ymmärretään Natossa hyvin, mutta on tärkeää, että voimavarojemme mukaan osallistumme myös Naton yhteisiin ilma-, meri- ja maaoperaatioihin. Esikuntarakenteessa hyötyisimme siitä, että kaikki pohjoismaat olisivat saman esikunnan alla.

Omalla Nato-tiellämme – niin nopea kuin se olikin – Unkari ja Turkki loivat hidasteen, jota emme toivoneet. Korostimme, että myös Itämeren turvallisuus on vaakalaudalla – viimeistään Nordstream-putken räjäytys osoitti sen.

Nyt vetoamme Turkkiin ja Unkariin siinä, että ne poistaisivat lukkonsa Ruotsin Nato-jäsenyyden tieltä. Ruotsi on myös meille tärkeä naapuri kaikessa Naton puolustussuunnittelussa sekä oman puolustuksemme syvyydessä, ja jokainen menetetty päivä yhteisen puolustuksen suunnittelussa ja kehittämisessä on tarpeeton menetys.

Hyvät ystävät,

Monet kysyvät, milloin rauha tulee Ukrainaan? Sodan kärsimykset ja aineelliset tuhot ovat nyt jo olleet valtavat. Maailmanpankin arvion mukaan jälleenrakennuksen kustannukset ovat jo 400 miljardin euron luokkaa. Lasku kasvaa päivä päivältä.

Ukraina tarvitsee nyt meidän kaikkien solidaarisuutta. Kansalaisyhteiskunta on ollut aktiivinen, Ukraina-keskukset eri kaupungeissa toimivat vilkkaasti, yli 50 000 ukrainalaista pakolaista on otettu Suomeen vastaan, ukrainalaiset lapset ovat kouluissamme, Suomi auttaa Ukrainaa sotilaallisesti ja olemme valmiita osallistumaan Ukrainan jälleenrakennukseen.

Rauhan Ukrainassa tulee olla oikeudenmukainen. Hyökkääjä – Venäjä – ei saa suunnitella revanssia ja valmistautua uuteen taisteluun. Rauhan tulee pysyvästi taata Ukrainan turvallisuus ja koskemattomuus, tarvittaessa kansainvälisten turvatakuiden kautta. Ukrainan tulee saada takaisin Venäjän miehittämät alueet. Ukrainan tulee saada sotakorvauksina varat tuhojen korjaamiseksi. Oikeudenmukaisuus vaatii myös sotarikoksiin syyllistyneiden tuomitsemista, mahdollisesti kansainvälisessä tuomioistuimessa.

Kaikki tämä ei tule tapahtumaan kädenkäänteessä. Viime kädessä kysymys on Ukrainan omasta päätöksestä rauhasta neuvottelemiseen ja rauhasta sopimiseen, kun se aika on tullut. Se voi olla aika, jolloin Venäjällä on johto vaihtunut tai sotatapahtumissa on tapahtunut merkittävä käänne.

Ukraina tarvitsee ja ansaitsee apumme jatkumisen. On tärkeää, että aikanaan ratkaisut syntyvät Ukrainan kannalta niin hyvistä asemista kuin mahdollista. Siihen avullamme voi vaikuttaa.

Entä Venäjä?

Olen pannut merkille, että aikamme kremlologit ovat viime aikoina olleet kovin hiljaisia. Tulevaisuutta tuntuu olevan – taas kerran – vaikea ennustaa.

Tässä oma ajatuskulkuni: viimeiset sata vuotta on vienyt naapurimme tsaarin vallasta Leninin, Stalinin, Hrutshevin ja Brezhnevin kautta Gorbatshoviin ja Jeltsiniin – ja sitten Putiniin.

Veikkaan, että seuraavan sadan vuoden ajan tulemme näkemään samanlaista aaltoliikettä. Ottakaamme hyöty hetkistä, jolloin yhteistyö on mahdollista – siten kuin esimerkiksi Itämeren suojelussa olemme tehneet. Ja torjukaamme päättäväisesti ne vaiheet, jolloin Venäjä toimii aggressiivisesti ja imperialistisen ideologian mukaan omaa ja Euroopan turvallisuutta uhaten.

Hyvät ystävät,

Ei ole olemassa ikuista rauhaa – mutta ei kyllä ikuisia sotiakaan.

Tasavallan presidentti on myös puolustusvoimien ylipäällikkö. Suomi on ollut yksi niistä maista Euroopassa, joka ei ole pudottanut maanpuolustuksen palloa toisen maailmansodan jälkeen, ei edes kylmän sodan päätyttyä. Asejärjestelmiä on uusittu, varusmieskoulutuksesta pidetty huolta, huoltovarmuutta suunniteltu ja väestönsuojia rakennettu.

Suomalaiset ovat turvallisuushakuista kansaa. Ukrainan rintamalla näemme, että myös modernit sodat sisältävät monia eri kerroksia. Vanhanaikaisimmillaan näemme toisen tai jopa ensimmäisen maailmansodan kaltaista rintamasotaa, ja moderneimmillaan näemme kyber- ja hybridisotaa, lennokein ja uudenlaisen tiedustelun välinein käytävää täsmäsotaa.

Joudumme koko ajan miettimään, mitä riskejä tällainen sodankäynti toisi Itämeren alueelle, jos Ukrainan sota eskaloituisi tai laajenisi.

On aina hyvä varautua pahimpaan. Ja samalla tehtävä työtä sen eteen, että pahin ei toteutuisi, vaan kriiseihin ja konflikteihin löydettäisiin rauhanomaisia ratkaisuja.

Paitsi sota myös rauha tarvitsee valmistautumista. Naton jäsenenäkään meidän ei tarvitse luopua tärkeästä kansallisesta osaamisestamme rauhan rakentajina maailmassa. Tästä on esimerkkinä Norja, jonka rauhanvälitysosaaminen on kaikkialla tunnettua.

Hyvät ystävät,

Kun katsomme Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa, unohdamme helposti, että monta muuta konfliktia maailmassa on edelleen ratkaisematta – ja jopa uusia syntyy. On ollut raskasta katsella armenialaisten pakolaisten virtaa pois sotatoimien alta Vuoristo-Karabahista. Ja yhtä raskasta on seurata Syyrian, Jemenin tai Sudanin päättymättömiä konflikteja.

Ulkoministerinä minulla oli mahdollisuus isännöidä syyrialaista delegaatiota, joka koostui konfliktin eri osapuolia edustaneista naisista. Keskustelun jälkeen olin täysin vakuuttunut, että jos rauhansopimus olisi näistä naisista kiinni, Syyriassa olisi saatu aikaan jo poliittinen sovinto.

Näinä päivinä katseet kiinnittyvät entistä useammin Kiinaan. Venäjä ja Kiina ovat molemmat tahoillaan koetelleet Euroopan Unionin yhtenäisyyttä.

Olemme ulkoistaneet monissa asioissa teollisen valmistuksen sekä siihen liittyvät ympäristöongelmat geoekonomian myötä muualle maailmaan. Olemme sulkeneet silmämme ihmisoikeuksiin ja työoloihin liittyvistä ongelmista teollisissa tuotantoketjuissa. Samalla olemme rakentaneet riippuvuuksia, joista meidän on nyt päästävä eroon.

Euroopan riippuvuus muualta tuotavasta energiasta ja monista strategisista luonnonvaroista on sekä turvallisuuden kannalta että myös eettisesti ja moraalisesti kestämätöntä.

Kiinan pitkäaikaisena strategiana on ollut sitoa länsimaat riippuvaisiksi kiinalaisista tuotanto- ja arvoketjuista.

Tänään tarvitsemme eurooppalaista päättäväisyyttä ja yhteistyötä kansainvälisessä kauppapolitiikassa osoittaaksemme Kiinalle terveen kilpailun rajat. Tässä työssä yhteistyö muun demokraattisen maailman kanssa on onnistumisen elinehto. Jälleen kerran, kansainväliselle yhteistyölle ja kansainvälisille järjestöille on tehtävä tehtävänä.

Ennen sanottiin, että maata on Moskovan takanakin. Nyt on hyvä muistaa, että maata on myös Pekingin tuolla puolen. Koko indopasifisen alueen, josta Kiina on vain osa, osuus maailman bruttokansantuotteesta on jo 60 prosenttia. Meillä on oltava toimivat yhteistyösuhteet niin Intiaan, Indonesiaan, Vietnamiin, Australiaan, Japaniin kuin Etelä-Koreaankin.

Maailmanpolitiikassa näemme nyt myös uusia yhteenliittymiä. BRICS-yhteistyö on laajentumassa ja määrittelee uudestaan kansainvälisen politiikan pelikirjaa. Euroopan on oltava uusien siltojen rakentaja, ettei se jää sivustakatsojaksi tässä kehityksessä.

Hyvät ystävät,

Turvallisuusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa tulee säilymään niin Naton kuin Suomenkin tärkeänä kulmakivenä. Sen täytyy toimia kaikissa olosuhteissa, kaikkien USA:ssa valittavien presidenttien kanssa.

Myös Suomen kauppa USA:n kanssa on kasvanut ja maan markkinoiden mahdollisuudet suomalaisyrityksille avautuvat yhä enemmän. Euroopalla ja USA:lla on yhteinen intressi vihreän siirtymän nopeuttamisessa. Sen vuoksi myös näissä kysymyksissä yhteistyön pitäisi toimia paremmin ja reilujen, tasapuolisten ehtojen mukaisesti, ilman protektionismia.

Allekirjoitin kesäkuussa Helsingissä USA:n ulkoministerin Antony Blinkenin kanssa  Suomen ja USA:n 6G-yhteistyötä koskevan julkilausuman. Suomella on valtavaa potentiaalia tässä teknologiayhteistyössä. Ulkoministeri Blinkenin kanssa keskustelimme myös teknologian tuomista mahdollisuuksista ja haasteista kansallisen turvallisuuden näkökulmasta.

Hyvät ystävät,

Tasavallan presidentillä on tärkeä rooli myös suomalaisen viennin edistämisessä. Venäjän hyökkäyssodan alettua Irtauduimme ennätysajassa venäläisestä fossiilisesta polttoaineesta.

Hyökkäyssota vauhditti vihreää siirtymää koko Euroopassa. Meillä se osaltaan vauhditti investointeja mm. tuuli- ja aurinkoenergiaan sekä suunnitelmia vetytalouteen siirtymiseksi. Vetytalouden ketjun päässä siintävät vihreä teräs ja synteettiset polttoaineet.

Energiaturvallisuuteen, päästöttömään teollisuuteen ja uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiseen sekä energian varastointiin rakentuu suomalaisen hyvinvoinnin tulevaisuus. Ympäristöystävällisyydestä on tullut suomalainen viennin myyntivaltti. Päästöttömän energian ansiosta jokainen suomalainen tuote on maailman markkinoilla jatkossa kilpailukykyisempi.

Hyvät ystävät,

Olen muodostamanne valitsijayhdistyksen ehdokkaana presidentinvaaleissa tammikuussa 2024.

Tasavallan presidentti on myös arvojohtaja. Hänen on tunnettava Suomi ja suomalaiset. Ei vain juhlien ja paraatien suomalaiset, vaan tavalliset arjen suomalaiset tämän maan joka kolkasta. Ja tiedän, että ne suomalaiset eivät aina ole samaa mieltä kaikesta. Mutta tiedän myös, että jokaisen kanssa voi keskustella – ja jokaisen kanssa voi keskustella arvokkaasti ja kunnioittavasti.

Se olkoon oman presidenttikauteni tavaramerkki.

Bästa vänner,

Jag är nu valmansföreningens presidentkandidat i valet i januari 2024.

Presidenten är också en värdeledare, och bör känna sitt land och sitt folk. Det handlar inte bara om att känna finländarna vid fester och parader, utan framför allt sådana de är till vardags, och från varje hörn i vårt land. Jag vet att alla finländare inte alltid är överens om allt. Men jag vet också att det går att diskutera med var och en – och att det går att göra det med aktning och ömsesidig respekt. Det skulle kunna vara varumärket för min period som Finlands president.

Hyvät ystävät,

Täältä Musiikkitalolta tänään alkaa yhteinen matkamme, jonka lopullisen päätöksen me jätämme suomalaisen kansanvallan käsiin.

On etuoikeus lähteä kulkemaan tätä matkaa kanssanne.

Elämme murrosaikaa. Maailma on muutoksessa, ja Suomen on siinä uudessa maailmassa otettava paikkansa. Siinä maailmassa pitää olla tilaa jokaiselle suomalaiselle.

Tänään lähdetään rakentamaan Suomelle uutta suuntaa, ja se yhdistää meitä täällä Musiikkitalolla tänään. Tulemmepa oikealta, vasemmalta tai keskeltä. Politiikan sisäpuolelta tai sen ulkopuolelta. Meitä yhdistää halu rakentaa Suomesta hyvä isänmaa kaikille. Se tuo meille voimaa, iloa ja intoa.

Kun kysymme itseltämme ja toisiltamme, miten Suomelle lopulta käy, presidentti Koiviston elämänohje meille kaikille suomalaisille on oivallinen:

”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”

Paras tulevaisuus syntyy työllä ja luottamuksella. Ryhdytään yhdessä töihin.