Seitsemän askelta Lähi-idän rauhaan
YK:n turvallisuusneuvosto vaati 22.12.2023 humanitaarisen avun esteetöntä pääsyä Gazaan. Kansainvälisen yhteisön on järeämmin ajettava tulitaukoa Gazaan humanitaarisen avun perille saamiseksi. Samalla on viitoitettava tietä kestävään rauhaan. On aika saada alueelle kaksi valtiota: Israel ja Palestiina.
Joulua ei tänä vuonna juhlittu perinteisin menoin Länsirannalla Betlehemissä, 70 kilometrin päässä Gazasta. Betlehemin luterilaisen kirkon jäsenet tekivät kyllä seimen, mutta olkien ja heinien sijaan he asettivat Jeesus-lapsen raunioihin, betonimurskan keskelle.
Tämä on Gazan kuva. Kuvan kehyksenä on Hamasin raakalaismainen hyökkäys Israeliin 7.10.2023. Hamasin hyökkäyksessä 1200 sai surmansa ja 240 otettiin panttivangiksi.
Gazalaisia on kuollut Israelin sotatoimissa uusimpien tietojen mukaan jo yli 20 000, heistä yli 70 prosenttia naisia ja lapsia. Päivä päivältä näemme enemmän tuhoa ja ruumiita – lapsia vailla toivoa paremmasta huomisesta. Vihan kierre luo nyt epätoivon ja katkeruuden pesäkkeitä, eikä ole vaikeaa ennustaa, että väkivalta luo uutta väkivaltaa.
YK:n mukaan 85 prosenttia yli kahdesta miljoonasta gazalaisesta on joutunut jättämään kotinsa – ja monia heistä on evakuoitu sotatoimien alta jo useamman kerran. Humanitaarista apua ei edelleenkään saada riittävästi perille. Neljännes gazalaisista on nälkiintynyt.
Meiltä kansainvälisenä yhteisönä tarvitaan nyt järeämpiä toimia. Humanitaarinen apu Gazaan on varmistettava. Aseiden on vaiettava, jotta tämä on mahdollista. Panttivangit on saatava vapautettua. Lähi-idän ratkaisuun kuuluu myös Länsirannan väkivallan lopettaminen.
Ellei väkivallan kierrettä katkaista, alueellinen eskalaatio on mahdollinen. Iranin tukema Hizbollah toimii Libanonin puolella Israelin pohjoisrajalla ja Punaisenmeren alueella Iranin tukemat Pohjois-Jemenin huthit ovat iskeneet rahtiliikenteen kimppuun.
Keskellä konfliktia muun muassa Egypti ja Qatar ovat tarjonneet Israelille ja palestiinalaisille diplomaattista apua, ensi alkuun tulitauon aikaansaamiseksi ja panttivankikriisin ratkaisemiseksi. Nyt tarvitaan laajemmin kansainvälistä yhteisöä irrottamaan osapuolet vihan kierteestä. Tarvitaan askelmerkkejä rauhaan.
Kestävän rauhan ratkaisusta on kansainvälisessä yhteisössä laaja yksimielisyys: erilliset Israelin ja Palestiinan valtiot. Tiekarttana toimii Oslon sopimus vuodelta 1993. Paluuta aikaan ennen Hamasin hyökkäystä 7.10.2023 ei ole. Kahden valtion mallin puolesta on viime aikoina puhunut voimakkaasti myös Israelin entinen pääministeri Ehud Barak.
Itse jäsennän tilannetta niin, että tarvitsemme seuraavat seitsemän askelta kahden valtion malliin pääsemiseksi:
1. Tulitauko. Panttivangit on vapautettava ja sopimus saatava humanitaarisen avun perille saamisesta. YK:n turvallisuusneuvosto vaati 22.12.2023 humanitaarisen avun esteetöntä pääsyä Gazaan. Yhteisen näkemyksen löytyminen muuten halvaantuneessa turvallisuusneuvostossa on toivon pilkahdus. Riittävän pitkät humanitaariset tulitauot ovat välttämättömiä avun perille saamiseksi.
2. Sitoutuneet ja uskottavat neuvotteluosapuolet. Vain kansansa silmissä edustava palestiinalaishallinto voi ottaa – esimerkiksi YK:n ja arabimaiden tuella – Gazan hallintaansa ja olla uskottava neuvottelija. Palestiinaan tarvitaan aikanaan uudet vaalit. EU on tärkeä tukija hallinnon rakentamisessa. Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on todennut myös sen tosiasian, että Israelin nykyhallitus ei tue kahden valtion mallia. Israelin puolelta neuvotteluihin tarvitaan laajapohjainen hallitus, joka tukee kahden valtion mallia. Israelin on saatava kansainväliseltä yhteisöltä vahvat turvatakuut.
3. Luottamusta lisäävät toimet. Israelin tulisi edistää palestiinalaishallinnon uskottavuutta ja taata täydet ihmisoikeudet palestiinalaisille. Länsirannan ja Itä-Jerusalemin siirtokuntien väkivallan lopettaminen, siirtokuntien rakentamisen jäädyttäminen sekä palestiinalaisten liikkumisrajoitteista luopuminen olisivat askelia oikeaan suuntaan.
4. Rauhanprosessi. Väkivalta ei lopu ilman poliittista perspektiiviä itsenäisestä Palestiinasta. On käynnistettävä kahden valtion ratkaisuun tähtäävä, kansainvälisen yhteisön tukema poliittinen neuvotteluraide. Länsirannan siirtokunnat ovat yksi suurista esteistä ratkaisulle. Yhdysvaltain rooli on tässä keskeinen. Mahdollisia muitakin välittäjiä on useita. Hyvä uutinen on, että arabimaat ovat aiempaa halukkaampia varmistamaan alueellista turvallisuutta ja toimimaan molempien osapuolten kanssa. EU on lupautunut järjestämään rauhankonferenssin kuuden kuukauden sisällä sotatoimien loppumisesta. Paras vaihtoehto olisi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan nojaavat neuvottelut.
5. Rauhanturvajoukot Gazaan. Jo humanitaarisen avun varmistaminen saattaa vaatia kansainvälisiä joukkoja alueelle. YK ei ole vuosikausiin perustanut uusia rauhanturvaoperaatioita. Tässä voisi olla sellaisen aika. Operaatiolle tarvitaan vihreä valo Israelilta. Läheiset arabimaat – Jordania, Egypti, Arabiemiraatit, Saudi-Arabia ja Qatar – voisivat olla vahvasti mukana rauhanturvaoperaatiossa.
6. Palestiinalaisvaltion laaja tunnustaminen. Tähän voidaan edetä, kun yhtenäisen valtion rakenteet alkavat muotoutua ja rauhanneuvottelut etenevät. Suurin osa maailman maista on sitoutunut kahden valtion ratkaisuun, mukaan lukien Suomi, EU ja Yhdysvallat.
7. Kaikkien osapuolien sotarikosten tutkinta. Tähän vaaditaan myös Suomen tukea, joka voisi olla samankaltaista kuin olemme osoittaneet kansainvälisille toimijoille niiden kerätessä todistusaineistoa Ukrainassa. Siviiliväestöön kohdistettu väkivalta ei saa jäädä tutkimatta ja rankaisematta.
Rauha on tahdon asia – myös Lähi-idässä. Kansainvälisen yhteisön tehtävä on tasoittaa rauhalle tie. Suomi voi olla mukana tukemassa kestävää rauhanratkaisua Lähi-itään.