Linda Jakobson: Tarvitsemme presidentin, jolla on rautainen kokemus ulkopolitiikan johtajana

Vierasblogissa Kiina-tutkija Linda Jakobson kertoo miksi Pekka

Kansainvälinen tilanne ei ole ollut minun elinaikanani Suomen kannalta yhtä uhkaava kuin nyt. Putinin Venäjä on arvaamaton. Amerikan sisäpoliittinen tila on sekasortoinen eivätkä suomalaiset enää voi luottaa siihen, että riippumatta Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksesta USA:n sitoumus Euroopan turvallisuuden takaajana on taattu. Vaikka Trump ei palaisikaan Valkoiseen taloon, amerikkalaiset sotilaat saattavat olla sidottuina konfliktissa Lähi-Idässä tai Taiwanin salmessa.

Suomen presidenttivaalien ehdokkaista ylivoimaisesti kokenein ulkopolitiikan johtaja on Pekka Haavisto. Hän on vastikään toiminut neljä vuotta ulkoministerinä. Sen aikana tutuiksi tulivat edelleen maailmanpolitiikassa avainasemissa olevat ulkoministerit, muun muassa Anthony Blinken, Wang Yi ja Sergei Lavrov. Pekka olisi presidenttinä valmis ajamaan Suomen etuja kansainvälisillä areenoilla ensimmäisestä päivästä alkaen.

Malttia ja harkintakykyä

Lisäksi – ja merkittävästi – Pekalla on malttia ja harkintakykyä. Hän ei hätiköi eikä ole impulsiivinen. Hänellä on myös syvä tietämys diplomatiasta.

En ole koskaan ollut mukana missään poliittisessa toiminnassa. Kotona jo opetettiin, että kannattaa pysytellä erossa politiikasta. Mutta menneenä syksynä koin voimakkaasti, että nyt on uskallettava astua esiin Pekan julkiseksi tukijaksi. Olen koko urani ajan työskennellyt kansainvälisten asioiden parissa; ehkä siksi tämän päivän haastava maailman tilanne painaa niin mieltä. Pekka on ehdokkaista kyvykkäin puolustamaan Suomen etuja.

Tutustuin Pekkaan, kun tapasimme säännöllisesti 1990-luvun lopussa Töölön ulkopoliittiseen klubin merkeissä. Klubi oli kirjakerho, johon kuului eklektinen ryhmä ulkopolitiikan ajattelijoita: Pekan ja minun lisäksi Antti Blåfield, Christer Pursiainen, Hanna Ojanen ja Klaus Törnudd. Keskustelun aiheet velloivat laidasta laitaan.

Sittemmin olemme vuosien varrella yhdessä pohtineet yhdessä Kiinaa ja sen tavoitteiden merkitystä Suomelle. Pekka on aina halunnut ymmärtää syvällisemmin kiinalaisen yhteiskuntakehityksen vaikuttimia.

Äänestin menneellä viikolla Pekkaa. Suomi tarvitsee rautaisen ulkopolitiikan johtajan, joka on lisäksi sivistynyt ja suvaitsevainen.

Siksi Pekka.